Meneekö energia todella oleelliseen?

on

Mikko JokilahtiTyöelämässä energiasta puhuttaessa yhdistämme asian pääsääntöisesti yritysten ja kiinteistöjen energiankulutukseen. Asia sai minut pohtimaan, pitäisikö joskus selvittää myös omaa energiankulutusta. Meneekö energia työaikana oikeasti oleelliseen?

Sain mahdollisuuden ryhtyä koekaniiniksi ja seurata omia stressitasojani ja energiankulutusta kolmen päivän ajan (www.firstbeat.fi). Ajankohta sattui mitä parhaiten, koska meneillään oli kaksi erityyppistä kilpailutusta valtakunnallisille asiakkaille ja laadin niihin juuri esityksiämme.

Arvelin, että kilpailutus numero yksi ei olisi erityisen energiaa kuluttava ja stressaava, koska kilpailuttajalla oli selkeä lähestymistapa ja siinä edellytettiin luovuutta. Kilpailutus keskittyi hinnan sijasta palvelun sisältöön ja siihen, minkä lisän me voisimme tuottaa asiakkaalle. Miten veisimme asiakkaamme tavoitteita eteenpäin ja hyödyttäisimme heitä? Asiakkuus on merkittävä ja kilpailutuksen arvo suuri. Tästä näkökulmasta ajateltuna tämä case olisi voinut osoittautua myös hyvin stressaavaksi ja kuluttavaksi.

Kilpailutus numero kaksi oli puolestaan harmillinen esimerkki siitä, miten asiakas ohittaa palveluntuottajan ja hakee apua kolmannelta osapuolelta. Kun neuvottelimme kilpailutuksen sisällöstä, kyseenalaistimme vahvasti pelkän tuntihinnan käytön vertailun pohjana ja korostimme kokonaisuuden merkitystä. Kun lähtökohtana on pelkkä tuntihinta, tarjousten vertailtavuus on epävarmaa eivätkä eri tarjoajat voi esittää asiakkaalle uusia lähestymistapoja.  Lopputuloksena tässä kilpailutuksessa kuitenkin pyydettiin taloteknisille toimille vain tuntihintaa eikä sitä erotettu kiinteistönhuollosta. Arvelin siis, että tämä case on loppujen lopuksi numero ykköstä stressaavampi, koska asiaan liittyi vahva turhautuminen.

Mittaustulokset ja analyysi kertoivat lopulta totuuden siitä, miten kehoni reagoi ja käytinkö energiani oleelliseen. Tulosten valossa hypoteesini ei toteutunut. Molemmat tarjoukset nostivat selkeästi stressitasoani ja energiankulutustani, mutta kumpikaan ei aiheuttanut toistaan merkittävämpää stressireaktiota. Tämä tarkoitti siis, että loppujen lopuksi suhtauduin kumpaankin tarjoukseen samalla vakavuudella. Pitää tosin muistaa, että mittausotos oli lyhyt ja kohdistui tarjouksen viimeistelyvaiheeseen, eikä näin ollen kerro koko prosessin kuluttavuutta. Olennainen kysymys kuitenkin kuuluu: olisiko toiseen caseistä pitänyt kulua enemmän energiaa vielä loppuvaiheessakin?

Yllättäen mittausjakson vahvin stressireaktioni tapahtui aivan toisenlaisessa työhöni liittyvässä tilanteessa. Osallistuin nimittäin Raklin järjestämään energiatehokkuustoimenpiteitä käsittelevään tilaisuuteen, jossa muun muassa muutamat merkittävät kiinteistöjen omistajat kertoivat energiatehokkuuden parantamisen haasteistaan. Esityksissä mainittiin energiatehokkuusasioiden yhdeksi pahimmaksi kompastuskiveksi tilanne, jossa yrityksellä oli kilpailutuksen jälkeen monta eri taloteknistä toimittajaa ja palveluntuottajaa. Tämä sai sykkeeni nousemaan. Olimme esittäneet näissä kilpailutuksissa kyseisille asiakkaille vaihtoehtoista, laajempaa ylläpidon kokonaisratkaisua, jossa energiatehokkuus olisi otettu aidosti huomioon.

Energiatehokas kiinteistö edellyttää ylläpidon toimivaa kokonaisuutta. Toivottavasti seuraavalla kerralla saamme kokonaisratkaisumme paremmin esille ja energia menee kaikilla jatkossa oleelliseen.

 

One Comment Lisää omasi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s